Jo on tovi vierähtänyt kirjeiden kirjoittamisesta. Aivan kuin ikirouta olisi sulanut ja nyt eletään aikaa, jolloin uteliaana katsoo erilaisten pienten kasvien nousemista maasta. Mikael on jo 18 – vuotias nuorimies, varsinainen jääleinikki, joka on selviytynyt piiskaavista tuulista ja hyytävistä öistä. Tapasin muutama päivä sitten Raholan koulun superjengin ja totesimme ilon kautta yhteen ääneen ”Me ollaan kaikki hengissä!”

Edelleenkin minä pysyn paljon sivussa, koska vanhat jumijutut aktivoituvat herkästi ja johtavat räjähdykseen. Vaikka vieläkin tavaroita, ovia ja autonpeltejä saattaa hajota, on se erilaista. Mukaan on tullut halua hallita ja halua ymmärtää, mitä tapahtui. Jotenkin päivittäisen pelon tilalle itselleni on tullut luottamusta ja hyväksyntää. Hyväksyntää, että välillä kilahtaa ja luottamusta, että tästä mennään eteenpäin. Mikaelilla on itsensä näköistä tekemistä Autismisäätiön työtoiminnassa ja tilapäishoito Pitkänniemen tukikeskuksessa on toiminut loistavasti. Kaikkialla on kudottu samanlaista punaista lankaa – riittävän rauhallisessa tilassa!

Pienten kasvien työntyminen päivänvaloon värjäsi maisemaamme. Meillä on nimittäin Mikaelin kanssa yhteinen taidenäyttely – Kultainen Kuva on sen nimi.

Jätin työni psykologina ja yrittäjänä jo joitain vuosia sitten, mikä aloitti uuden ajanjakson minuudessa. Aloin maalata hirveällä palolla ja mitä enemmän maalasin, sitä voimallisemmaksi aloin kokea itseni. Maalaaminen ei kuitenkaan ole ollut kaikesta innostavuudestaan huolimatta aina helppoa. Välillä tuntuu, että maalaan itseni nurkkaan ja kaikesta tulee väkinäistä. Löysin joulun alla aivan uudenlaisen inspiraation ja näkökulman ilmaisuun elämäntilanteemme kautta.  Kuvallinen kanava tarjosi loistavan mahdollisuuden rakentaa yhteyttä minun ja Mikaelin välille uudesta suunnasta. Aloin luomaan oman maalaukseni Mikaelin kädenjäljen kautta. Hänen maailmansa on läsnä ja aivan kuten kommunikoinnissa autismin kanssa, me sukellamme heidän maailmaansa eikä toisinpäin. Kultainen Kuva tarkoittaa sitä, että vaikka hän välillä katoaa tavoittamattomiin, kuvassa kohtaamme luontevasti, pysyvästi ja uutta luoden. Ilman monimutkaisia sanoja.

Näyttely on esillä Tampereen Taidetalossa 14.3.-31.3.2017 välisen ajan. Osoite on Mustalahdenkatu 24, Tampere. Lämpimästi tervetuloa kokemaan kuvat meidän kanssa!

 

 

”Lapsuuden loppu”