Peruskoulu on ohitse ja päivätoiminta Autismisäätiöllä on lähtenyt hyvin käyntiin. Bändihetkiä, paljon ulkoilua, omassa rauhassa musan kuuntelua ja ruokalistalla ei koskaan hajukeittoja. Aistin, että paikassa leijuu filosofia, mikä turvaa poikani arjen siellä.
Olen edelleenkin etäällä hänen arjestaan, mikä saa välillä minua tuntemaan syyllisyyttä ja kauheaa ikävää, vaikka sisimmissäni tiedänkin tämän palvelevan hänen kehitysvaihettaan.
Unet eivät ole minulle uskon asia, vaan vankkumaton oraakkeli, minkä viisauteen nojaan valinnoissani. Näin unen, jossa Mikael oli aggressiivinen ja minä siinä rinnalla ahdistunut ja hyvin huolissani. Kysyin häneltä unessa: ”Mikä sinua auttaa tuossa tilanteessa?”. Hän vastasi ”Haluan lahjaksi Menneniä.” Muistan pikkutyttönä ostaneeni isälleni joululahjaksi partavettä, Menneniä. Ehkä uni halusi vahvistaa minulle sitä, että hän todellakin on jo miehen mitoissa, eikä kaipaa enää äidillistä holhoamista.
Löysin hiljattain toisen poikani tarha-ajalla tekemän äitienpäiväkortin, jossa luki ”Äiti tykkää minusta. Minä tykkään suklaasta”. Pienen tarhalaisen ilmaisussa piilee enemmänkin sanomaa. Meidän vanhempien kuuluu katsoa lastamme, lapsemme kuuluu kurottaa maailmalle. Irrottamisen pulma on paljon vaikeampi asia vanhemmalle. Nuorella luonto hoitaa kasvun suklaiseen maailmaan ja minun ei kuulu asettaa sille esteitä. Niinpä ostan Menneniä ja hetkinä, jolloin hoivakaipuuni iskee, hengittelen vain syvään ja rauhallisesti unen sanomaani muistellen.
Olisipa olemassa sellainen taikaliemi, joka antaisi yhden päivän ajaksi meille täydellisen kommunikaatioyhteyden . Sinä päivänä haluaisin kertoa Mikaelille, miksi olemme niin paljon erillään nykyään ja miten paljon häntä rakastan nyt ja aina.
Hänen oli vaikea ymmärtää, miksi mummu muutti maalaistalosta pois kaupunkiin. En oikein osannut sitä hänelle avata. Äitini muutti, koska iso talo oli jo siinä iässä työläs pitää. Sanoin Mikaelille, että mummu on jo vanha ja haluaa muuttaa. Nyt kun olen paljon pois kotoa avustajan ja Mikaelin tieltä, nähdessämme Mikael mainitsee aina ”äiti on mökillä, äiti on jo niin vanha”.
Minulla ei ole Menneniä kummempaa taikalientä tarjolla. Mutta minulle riittää se, että hän toteaa miten vanha jo olen – toteaa sen kädet kasvoistani kiinni pitäen ja leveästi hymyillen.
Vastaa