Kirjoitan kaikkien haastavasti käyttäytyvien autististen ihmisten puolesta . Kirjoitan Sinulle maamme johto, kaupungin johto, autistiasuntojen johto, tilapäishoitotahojen johto, laitosten johto ja Sinulle hyvä hoitaja, joka teet arvokasta haasteellista työtä.
Minusta Suomi käyttäytyy nyt haastavasti. Suomessa laitosasumisen purkaminen laahaa pahasti jäljessä. Ajatelkaa, Skotlanti teki tämän jo 16 vuotta sitten. Ymmärsi kehitysvammaisten koteihin annetun palvelun merkityksen aika päivää sitten. Mistä ihmeestä tämä kertoo? Jäljet johtavat ihmiseen. Ihminen on kokemustensa muovaama ajatuskone sekä asenteitansa heijasteleva toimija. Riippuu siis ihmisestä ja ihmisten summasta, millaisia käytäntöjä valtakunnan, kuntien, julkisten ja yksityisten instanssien päätöksenteossa priorisoidaan. Päätösten takana on aina ihmisen arvomaailma ja ihmiskuva, kuva tavoitellusta maailmasta. Ovatko ihmisen arjen hyvinvointiin ja tasavertaisiin ihmisoikeuksiin suuntautuneet innovaatiot niitä, joita tämän päivän Suomi ylpeänä esittelee maailmalle? Onneksi joltain osin, mutta vastaus on ei ihan. Kyllä edelleen kännykkä edellä mennään ja välimatka esimerkiksi kehitysvammaisen tasavertaiseen asemaan on aivan liian pitkä.
Ihminen kysyn Sinulta: ”Millaisia tekoja olet tehnyt viimeisen viiden vuoden aikana laitosjärjestelmän purkamiseksi?”
Tarkastellaanpas ihmisilmiötä hieman pienemmässä yhteydessä, autististen ihmisten oloissa eri asumisyksiköissä ja kauheaa mutta edelleen totta, laitoksissa. Laitokseen on päätynyt moni haastavasti käyttäytyvä ihminen, jolla on autismi. Ensin avopuolen yksiköissä toivotetaan tervetulleiksi suurin elkein ja sitten haastavan käyttäytymisen lisäännyttyä hylätään omasta kodista pois laitokseen: ”Se oli joka tapauksessa toivoton tapaus”. Neurologisista poikkeavuuksista kärsivä ihminen koki vammaansakin suuremman vastuksen, eksyneen ihmisen.
Kysyn Sinulta: ”Koska viimeksi tarkastelit omaa toimintaasi kohdatessasi haastavasti käyttäytyvän ihmisen, jolla on autismi?”
Autismissa väkivaltainen käyttäytyminen kehittyy, kun epätoivo kasvaa liian isoksi. Kenen tahansa väkivaltainen käyttäytyminen on toki suuri uhka kenelle tahansa. Se herättää ihmisessä automaattisen taistele pakene reaktion. On suojauduttava tai puolustauduttava. Tunnelukot aktivoituvat, yksi piiloutuu ja toinen hyökkää. Hyökkäävän hoitoyhteisön toimintamalli tarkoittaa lisääntynyttä asevarustelua eli lääkitystä ja petiin sitomista. Se on alistavaa vallankäyttöä. Samoin hoitajien ns. hurtti huumori eli epäkunnioittavat ilmaisut hoidettavista raskaaseen työhön vedoten rehottaa edelleen työpaikoilla.
Eräässä autistien asumisyksikössä innovoitiin oikein kunnolla, miten tämä homma saadaan toimimaan: ”Hei huudetaan niille!” Olivat kuulemma huomanneet, haastavaa käyttäytymistä ilmenee, niin heti alussa saadaan se pysäytettyä karjumisella ja huutamisella. ”Siihen pysähtyy”, omasta oivalluksestaan muikeana hymyilevä hoitaja toteaa. Hän ei tiedä, että on juuri puhaltanut pyörremyrskyyn piilevää lämpöä, joka aikansa voimaa haettuaan iskee ja kunnolla. Ja sitten ollaankin jo laitoksessa ja otteet kovenevat. Yksittäisen hoitajan hyvä sydän ei auta jos johto linjaa ja sallii edellä kuvatun. Hyvä sydän lähtee työpaikastaan pois ja autismin näkökulmasta turvattomuus syvenee. Ja mitä tulee huutamismenetelmään, ei tarvita kovin valaistunutta tai henkisellä polulla pitkälle edennyttä ihmistä tajuamaan, että se ei auta ketään. Eikä ylipäätään ihmisille huudeta.
Laitoksen suljettuun maailmaan ja pakkotoimenpiteisiin kerran jouduttuaan paluu on vaikeaa. Arvostamani autismin eteen pyyteettömästi työtä tekevä Irmeli Heiskasen kysymyksenasettelua lainatakseni: ”Mihin autismikuntoutus laitoksessa kuntouttaa? Laitosasumiseenko?”
Kysyn Sinulta ihminen:”Kuntoutatko autistia takaisin yhteiskuntaan laitoksessa ja miten se tehdään?”
Omiin tunteisiinsa yhteydessä oleva ihminen ymmärtää pyörremyrsky-ilmiön. Hän ymmärtää asettua toisen asemaan ja tietää, että autistinen ei ole ihmisenä aggressiivinen, vaan hänellä ei ole muita keinoa kertoa pahasta olostaan. Tutkiva mieli aktivoituu ja kiinnostus tämän toisen ihmisen kokemusmaailmaan auttaa löytämään keinoja eliminoida jatkossa kyseisen tilanteen kärjistämiä tekijöitä. Hän ponnistelee, paneutuu ja näkee vaivaa ennaltaehkäistäkseen väkivaltakierteen syntymisen. Hänen esimiehensä tukee ja kannustaa hetkellisten epäonnistumisten aikana. Esimiehen esimies aina rahakirstujen vartijoihin asti turvaavat sellaiset resurssit, että tämä työ tulee mahdolliseksi. Pitkällä tähtäimellä rahaa säästyy ja paljon.
Lukekaa Autismisäätiön Haaste-hankkeesta. Minulla on herännyt luottamus heidän perustamiinsa autistien koteihin ja toivon, että heidän Tampereelle valmistuvan autismikodin hoitohenkilökunnan rekrytointiprosessi tulee olemaan suunnattoman laadukas. Keskeisen valintakriteerin tulee cv:n pituuden sijaan olla ehdokkaan tunnekypsyydessä ja empatiakyvyssä.
Jos nyt valita pitäisi, laitoksen seinät saisivat vaikka pysyä, kunhan käytävät täyttyvät aidosti välittävistä työntekijöistä. Olen tavannut lukuisia tällaisia ihmisiä. He omaavat asenteen, joiden huomaan minä haluan poikani päätyvän sitten, kun on aika lentää kotipesästä maailmalle. Kun pojallani purenta kiristyy ja liikkeistä tulee terävämpiä, hänet viedään nopeasti tilanteesta pois kävelylle. Lisäksi jatkossa huomioidaan reaktion aiheuttanut tilanne (kipu, ääni, kiire, väsymys, vaatimukset..) ja pyritään eliminoimaan niitä jatkossa.
Kysyn Sinulta haastavan käyttäytymisen parissa työskentelevä: ”Oletko kirjannut ylös haastavia tilanteita ja tutkinut, mihin asioihin pitää tehdä muutoksia tai mitä pitää tarkoin huomioida jatkossa?” Haaste-hankkeen seurantalomake on oivallinen työkalu.
Kysymykseni alkavat olla siinä. Kaikkien ihmisten kunnioitus, hyväksyntä, arvostaminen ja välittäminen ovat toivottuja arvoja aina ihmisen kohtaamisessa ja alleviivaan, suomalaisessa päätöksenteossa. Sellaisessa Suomessa me haluamme asua, eikä tarvitse haikailla Skotlannin Ylämaille.
Ja sittenkin vielä yksi kysymys, tärkeä, Sinulta ihminen: ” Huomaatko mitä pojassani tapahtuu?” Olet huomioinut ja kunnioittanut hänen tarpeitaan ja hän kiittää Sinua hymyllään.
Rakkaudella,
äiti
ps. Toivon, että kirjeeni tavoittaa ihmisen, jonka käsissä lapsemme ovat. Autathan meitä jakamalla kirjettä eteenpäin.
Mustikka
Sulla on hirveän yksipuolinen tapa kirjoittaa. On olemassa myös tapauksia joille on laitoksessa oma paikkansa ja se on hyvä paikka. Törmäsin urallani nuoreen neitoon joka oli hyvin aggressiivinen ja haastavasti käyttäytyvä. Meillä oli asumisyksikössä on 0.5 hoitajaa per asukas. Meillä oli suurinosa vaikeavammaisia, täysin autettavia, syötettäviä, epiletikkoja ja kohtauksia saattoi tulla päivittäin, rajuja, pitkäkestoisia.. Meillä ei yksinkertaisesti ollut aikaa hänelle joten alkoi jatkuva väkivaltaisuus jonka takia usea hoitaja jäi sairaslomalle koska pelotti. Eikä kenenkään kuulu työssä pelätä. Hän pääsi laitokseen jossa on selkeät päivän toimintaohjeet sekä tarpeeksi henkilökuntaa, kun menee hermot hän nimenomaan pääsee omaan huoneeseen jossa ei ole toisia asukkaita ja hän rauhoittuu siellä itsekseen. Ja hän on oman kertomansa mukaan hyvin onnellinen.
Pia Hovi
Pahoinpitelyn uhrin mummi. Todella ikävää, mitä lapsenlapsellesi tapahtui. Tätä ei tietenkään voi kukaan hyväksyä. NÄin ei pitäisi ikinä päästä käymään ja ymmärrän todella hyvin tuskanne tähän liittyen. Meille kaikille omat lapset ovat niitä, joita suojelemme. Se on meidän tehtävämme.
Väkivaltaa ei voi koskaan hyväksyä. Autistinen väkivaltaisesti käyttäytyvä tarvitsee kuitenkin valtavasti ymmärrystä, jotta käyttäytyminen muuttuisi ja väkivaltaisuus saataisiin loppumaan. Olen silti samaa mieltä, että yksikin uhri tällä tiellä on liikaa ja autistisen henkilön vanhempien sekä henkilökunnan vastuulla on arvioida riskitekijät sekä ennakoida tällaiset tilanteet. Onneksi on kuitenkin paljon enemmän esimerkkejä siitä, että väkivaltakäyttäytyminen on saatu loppumaan huomioimalla ympäristöstä tuleva kuormitus ja haastavaan ympäristöön vaikuttamalla autistisen henkilön oirehdinta on helpottanut. Jokainen lapsi on ymmärryksen arvoinen, mutta kukaan ei saa vahingoittua näiden haasteiden puristuksissa!
Kaikki myötätuntoni lapsenlapsellesi, toivottavasti hän on toipunut hyvin ja traumaattinen kokemus on käsitelty riittävän ammattimaisesti. Toivon myös, että autistinen lapsi on saanut ympäristöönsä jotain olennaisia muutoksia, jotta hänen on helpompi elää.
Pahoinpitelyn uhrin mummi
Autistista lasta ja hänen vanhempiaan tulee ymmärtää. Mutta mutta… tuleeko myös alakoululaisen, jonka autistinen lapsi on pahoinpidellyt sairaalaan, ymmärtää?
Pahoinpitelijän vanhempien mukaan tulee. Koko muun maailman tulee , vanhempien oma elämä kun pyörii vain oman lapsen ympärillä. Jokaisella perheellä on omat sairautensa, ehkäpä vielä raskaammat kuin tällä pahoinpitelijän perheellä; ei niiden takia kuitenkaan voi hyväksyä väkivaltaa. Autististen lasten vanhempien asenne on joskus pöyrityttävän itsekäs ja muiden kuin oman perheen ihmisoikeuksia kunnioittamaton.
Helena Miettinen
Tulihan asiaa oikein sanottuna. Itse hermostuin toiminta suunnitelma palaverissä kun alettiin vaatia hiljaiselta hyvin käyttäytvältä pojaltani mahdottomia. Hän on liian hidas. uusiin asioihin oppiminen vie liikaa aikaa. Hän voi ostaa liikaa turhaa hyvää. Yksi limppari pullo viikossa on sopiva. Hän ihailee liikaa Formuloita ja ritari ässää. Hän käy pyörällä päivätoiminnassa lähes 4km päässä, asuu Savaksen yksiössä, saa apua 2h viikossa ja ruokailla läheisessä asuntolassa.
Mikä täydellisyys hänen pitäisi olla. Mintään hyvää ei tuntunut olevan. Nämä nielin siinä tilanteessa keskusteluna vaan kun ne oli kirjattu toiminta suunnitelmaan räjähdin ja jäin pohtimaan mitä voisin tehdä ja pohdin edelleen.
Pia Hovi
Suunnattoman iso kiitos Pirkko siitä, miten rohkeasti teet työtä ihmisoikeuksien puolesta!! <3
Pia
Anna Astor
Näin.
Pirkko
Hei Pia, hyvä kirjoitus
Vallankumous tarvitaan kehitysvammahuoltoon!
Kehitysvammaisiin ja muistisairaisiin kohdistuneita pakotteita ollaan laillistamassa. Lakiesitys sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaan itsemääräämisoikeudesta odottaa hallituksen käsittelyä. Muistisairaiden kohdalla rajoitteet selkiytyvät ja laillistuvat, Esim. Pupupuvun eli hygieniahaalarin käyttö ei olisi enää hyväksyttävää.
YK.n vammaissopimuksen ratifiointi vaatii kehitysvammaisiin ihmisiin kohdistuneen sääntelemättömän pakkovallan lopettamista. Vuonna 1977 säädetyn kehitysvammalain pakkokeinopykälän (§42) kumoaminen olisi vallankumouksellinen teko kehitysvammaisten ihmisoikeuksien puolesta. 37 vuotta kestänyt pakkokeinojen käyttö ja vastentahtoinen erityishuolto (”jos kehitysvammahuollon toteuttaminen on niin vaatinut” ), on aiheuttanut kehitysvammaisille ihmisille ja heidän omaisilleen paljon kärsimystä, surua ja tuskaa. Edelleen laitoksista uloskirjoitus on vaikeaa ja uusia asiakkaita sijoitetaan laitoksiin.
Vuoden 1977 kehitysvammalakia voi jopa verrata Etelä-Afrikan apartheid-lakiin: se on eristänyt kehitysvammaiset ihmiset laitoksiin ja laitosmaisesti toimiviin yksiköihin, joissa kehitysvammaisten omaehtoinen elämä ja itsemääräämisoikeus eivät ole toteutuneet. Vanhustenhuollossa ongelmaksi on tunnustettu kemiallinen sitominen. Samanlainen kemiallinen sitominen muun sitomisen, eristämisen ja lukitsemisen ohella ovat olleet kehitysvammaisten arkea vuosikymmeniä.
Nyt olisi anteeksipyytämisen aika. Muuten ei voi antaa anteeksi, ellei yhteiskunta/erityishuolto ymmärrä tehneensä väärin käyttäessään pakkotoimia ja eristäessään kehitysvammaisia ihmisiä yhteiskunnasta ja omaisista. Olisiko jonkinlaisten totuuskomissioiden aika?
Kehitysvammalain purkamisessa ja laitosten lakkauttamisessa ja uuden vammaislain säätämisessä tulee olla mukana uusia ihmisiä, joilla ei ole ollut yhteyttä ja sitoutumista vanhaan suomalaiseen kehitysvamma-alan paradigmaan eli laitosjärjestelmään. Erityishuollon ja laitosten henkilökunta yrittää vielä kaikin keinoin saada laitosjärjestelmän säilymään, vaikka hallituksen päätöksen mukaan kukaan kehitysvammainen ei asu enää laitoksessa vuoden 2020 jälkeen.
Vammaislakien yhdistämistä valmisteleva Valas-työryhmä on täytetty erityis- ja laitoshuollon edustajilla. Jääkin nähtäväksi saadaanko seuraavan eduskunnan aikana ollenkaan uutta vammaislakiesitystä, niin kova vastustus heillä on laitosten ja erityishuollon purkua kohtaan.
Kehitysvammaisten ja muistisairaiden ihmisten omaisilla tulee jatkossakin olemaan tehtävänä tarkkaan seurata rajoitusten käyttöä pelkäämättä yhteydenpidonrajoituksia, joilla kehitysvammahuollossa rangaistiin pakkotoimiin puuttuneita omaisia.
Lakiesityksessä yhteydenpidonrajoitus on rajattu julkishallinnon sairaaloihin ja laitoksiin, max 30 vrk. Nykyisin kehitysvammahuollossa yhteydenpidonrajoitukset ovat voineet kestää vuosikausia ja välittämättä edes Eduskunnan oikeusasiamiehen ja muiden viranomaisten päätöksistä.
Potilas- ja asiakaslakiin esitetty tuettu päätöksenteko antaisi vammaisille ja muistisairaille oikeuden aidosti omaan tahtoon ja korjaisi sen, ettei jäävi työntekijä ja viranomaisedunvalvoja voisi ilmoittaa mikä on asiakkaan ”tahto”.
Pia Hovi
Kiitos Jaana kommentista. Onnitteluni ehdokkuudesta! Kaltaisiasi vaikuttajapersoonia tarvitaan. Seurataan etenemistäsi ja toivotaan äänestäjien tavoittavan viestisi. <3
Pia
Jaana Viilo
Pialle ja myös muille jotka tahtovat tasavertaistaa Suomeamme<3
Kirjoitit asian ytimestä. Itse olen työtapaturmassa vammani saanut ja luin juuri kirjoitustasi Fb;n linkin kautta. Kaikki eivät ole maassamme ns priimoja ja kohtelu ei ole tasavertaista, todellakaan! Minua pyydettiin keväällä Vammaisneuvoston jäsenestä astumaan puheenjohtajan saappaisiin ja nyt tämä vammaisvakuttajanainen on valittu eduskuntavaaliehdokkaaksi Pirkanmaalla!! Mietin vammani kanssa elämistä, kuntoutuksien saamisen vaikeutta ja vastoinkäymisiä ja uskon, että tämä on tärkeä tie miten saamme Suomea oikeudenmukaisemmaksi<3
Pialle voimia ja valoa toivottaen Jaana Viilo. Toivon myös että saisin tukea ja vinkkejä tuleviin eduskuntavaaleihin, sillä ilman ääniä parlamentin päätöspöytiin ei päästä. Tervetuloa fb-kaveriksi! Muutetaan ajattelua, toimintaa piirun pari paremmaksi!!
Maiju
Kiitos vastauksestasi <3 hienoa, että keskustelu jatkuu. Poiminkin juuri tuon "huudetaan niille" -esimerkin tekstistäsi sen erinomaisen todellisuutta kuvaavan latauksen vuoksi. Sitä ei pidäkään poistaa, vaan sen on tärkeä oikean arjen kuvaus siitä, miten ihmisiä saatetaan eriarvoiseen asemaan esimerkiksi diagnoosin perusteella. Toivotaan, että myös kansankieli ja asenteet avartuvat. Juuri tällaisia lainauksia todellisuudesta tarvitaan, sillä ilman todellisuuden "penkomista" sen kaikkine arvoituksineen ei pystyttäisi koskaan tarkastelemaan erilaisista näkökulmista eivätkä asianomaisetkaan pystyisi avaamaan omiakaan silmiä tarpeeksi suurelle. Joskus myös omat tavat ja tottumukset kun saattavat olla itselle piilossa, jos niitä ei kukaan koskaan "paljasta". Tähän tarvitaan kriittistä silmää, joten KIITOS, kun olet pitänyt silmäsi auki. Rentouttavaa juhannusta kaikille! 🙂
piathovi1
Hei Katriina,
kyllä, sellaisia onneksi löytyy. Olen tutustunut Miia Matilda kodin nettisivuihin ja paikka vaikuttaa ihanalta. Sellaisia paikkoja tarvitaan lisää!
piathovi1
Kiitos Hilpi <3
Katriina
Hei,
Haastavasti käyttäytyville autisteille löytyy myös kodinomaisia, ratkaisukeskeisyyteen ja tavoitteelliseen kuntoutukseen sitoutuvia asuntoloita. Ainakin tutustumani paikka Miia Matilda koti oli tälläinen.
Terv. Katriina
Hilpi
Ihana kirjoitus. Laitan heti jakoon. Rakkautta ja hellää huolenpitoa myös haastavassa tilanteessa.
Sointu Forsberg
Oijoi. Kirjoitin hirmu pitkän sepustuksen, mutta se hävisi jonnekin. Yli tunnin työ hävisi jonnekin bittiavaruuteen…
piathovi1
Kiitos Jutta ja voimia vastaanotettu ja sinne lähetetty <3
piathovi1
Hei Marja,
ihana tunne tavoittaa ihmisiä, jotka kokevat tämän saman. Tämä on niin erilaista arkea ja välillä todella todella raskasta. Mutta vmyös kovin palkitsevaa ja pienet asiat saavat helposti olon niin onnelliseksi. Jaksamista teille ja paljon <3
Marja Pehkonen
Katsoessani tuota haastatteluasi tuli silmäkulmaani kyynel. Olen kokenut samoja tuntemuksia kuin sinäkin ja ajatellut samoja asioita kuin sinä kerrot haastattelussa ja blogissasi. Oma lapseni(15v.) on haastavasti käyttäytyvä myös.
Jaksamista teille ja kaikille meille, jotka olemme samassa veneessä <3
piathovi1
Hei Maiju,
kiitos hyvästä palautteestasi! Juuri tämä esille ottamasi aihe kertoo hyvin siitä, miten juurtunut kielenkäyttö ja käsitteet jo itsessään ovat esteitä ihmisarvojen toteutumiselle. Tätä dialogia tarvitaan ja siksipä tarkistan kirjoitukseni läpi ja korjaan kohdat, joissa käsitteellistäminen ontuu. Kiitos Maiju <3 Tuota kohtaa "huudetaan niille" en halua muuttaa, koska se on lainaus todellisesta elämästä ja kuvaa juuri tätä suurta epäkohtaa.
Kesäterveisin,
Pia
Maiju
Hei,
kiitos hyvästä keskustelun avauksesta sekä lähellä sydäntäni olevista kysymyksistä. Kuitenkin vielä toivoisin, että myös ”autistia” puhuteltaisiin jo käsitteellisellä tasolla ja kirjoituksissakin ihmisenä. Ihmisenä, jolla on autismi. Se voisi edistää humaanimpaa lähestymistapaa pikkuhiljaa ja enemmän myös käytännön kansankielessä. Nyt kirjoituksesta välittyy kuva siitä, että vain lukija on ihminen, mutta ihminen, jolla on autismi (eri asteella) on autisti. Käsitteenmäärittely jo itsessään saattaa heikentää autismin kirjon kanssa tekemisissä olevien henkilöiden ymmärrystä siitä, mitä autismi tarkoittaa, mitä autismi ihmisellä tarkoittaa, onko olemassa ihmisiä ja autisteja, vai ihmisiä, joilla saattaa olla autismia, sen eri asteita sekä ainutlaatuisia ihmisiä, joilla autismi saattaa ilmentyä ainutlaatuisella tavalla. Näen, että jokaisessa meissä on piirteitä autismista, sen eri asteista esimerkiksi aistipoikkeamissa. Kun sen ymmärtää, ymmärtää itseä, maailmaa ja autismin kieltä paremmin. Se on oikeastaan hyvin kiehtovaa kieltä. Ja sitä voi oppia ymmärtämään juuri esittämiesi kysymysten avulla. Mutta nähdään autisti kuitenkin ihmisenä. Kuntoutus täytyisi lähteä siitä arvosta, että heidät kohdataan ihmisinä eikä joinain toisina, kuten ”niinä” (esimerkki: ”Huudetaan niille”), minkä ymmärrän myös kirjoituksesi taustalla olevaksi arvoksi, eikö vain.
piathovi1
Kiitos Jutta <3
piathovi1
Kiitos Sari ja jaksa taistella poikasi avun saamisessa, samassa veneessä olemme!
Pia
piathovi1
Hei Johanna ja kiitos,
juuri niin Sydän ja Eettisyys..sillä päästään jo pitkälle!
Kaikkea hyvää myös sinulle,
Pia
piathovi1
Hei Tuula,
myötätuntoni teille ja pojallesi! Olen entistä vakuuttuneempi, että haastavuus on aina kommunikointiongelma ympäristön kanssa. Ympäristön eli hoitajien tulee paneutua tosissaan tähän asiaan ja systemaattisesti kirjata ylös haastavat tilanteet. Vammainen ei ole syyllinen, vaan hän tarvitsee apua. Toivon, että poikasi oman tilan tarvetta aina kunnioitetaan, eikä tulla liian lähelle!
Niin juuri päivä kerrallaan ja voimia myös teille!
Pia
Tuula Elfving
Hei, Pia
Tiedän mistä puhut sillä itselläni on 27-vuotias haastavasti käyttäytyvä autistinen vaikeaavammainen poika, Hän on asunut 11 vuotta ryhmäkodissa jossa on useasti ongelmia pojan käyttäytymisen kanssa. Aina vika on yleensä pojassani, vaikka olen kyseenalaistanut sen, hoitajat eivät koskaan myönnä omia vääriä toiminta tapojaan ja valvonta on olematon. Poika laitetaan huoneeseen tai pihalle ns. pois ongelmia aiheuttamasta (repii toisia jos tulevat liian lähelle). Muuten poika on kotiutunut kyseiseen paikkaan.
Päivä kerrallaan ja voimia.
Tuula
Johanna
Hieno kirjoitus! Itse kentällä työtä tekevänä kanssa toivon että ne keiden sormien välistä rahavirrat kulkee heräisivät myös näkemään sen mitä autistiset ihmiset todella tarvitsevat asuntojen lisäksi.
Toivon että vanhemmilla riittää uskoa myös hyvään ja siihen että vielä riittää ihmisiä joilla on tahtoa tehdä asioita sydämellä kuitenkin niin että tekemisessä on myös vahvasti eettinen ajatus mukana!!
Kaikkea hyvää <3
Sari Vahvaselkä
Kiitos <3 asiaa joka koskettaa minua syvästi. Oman poikani kautta, tiedän mitä on haastavakäytös on. Kirjoitit hienosti asiasta joka todellakin pitäisi alkaa tämän yhteiskunnan ymmärtää. Asioista on keskusteltu paljon mediassa joten sen ei pitäisi olla uusi asia. Pitäisi oikeasti saada nyt aikaiseksi tekoja, tekoja näiden läheistemme hyväksi. terv. Sari
Jutta
Ihan mahtava kirjoitus! Kiitos, sanat ei riitä <3 Voimia!
Pia Hovi
Kiitos Sari ja kiitos tekemästäsi tärkeästä työstä, teitä <3 ihmisiä tarvitaan!
Pia
Sari Setälä
Hei Pia!!
Äärettömän hyvän kirjoitukse olet kirjoittanut! Tämän laitan kyllä heti jakoon omille ystävilleni facebookissa!
Oikein paljon jaksamista haastavassa äitiydessäsi. Olen itse työskennellyt autististen nuorten parissa ja tiedän jotain autismin mukanaan tuomista haasteista (EVA-yksikkö 10v).
Voimia,
Sari ❤️